h
Kirjoittanut:
Stein Korterud

Miltä öljyteollisuuden tulevaisuus näyttää?

Öljyn hinta on viime aikoina muuttunut koronakriisin, vaikeiden OPEC-neuvottelujen ja ennen kaikkea täpötäysien öljyvarastojen vuoksi. Funds Magazine kysyi Norjassa varsin tunnetulta energia-asiantuntija Thina Saltvedtilta, mitä tämä ajattelee öljyteollisuuden nykytilanteesta ja mitä tapahtuu, kun vaihtoehtoiset energialähteet tekevät lopullisen läpimurtonsa.

Vastuullliset rahastot

Mikä on keskeisin syy öljyn hinnan nykyiseen voimakkaaseen heilahteluun?

– Hinnan romahdukseen on kaksi syytä. Öljymarkkinoihin kohdistui samaan aikaan kaksi vakavaa iskua, kysyntäpuolella koronapandemia ja tarjontapuolella Saudi-Arabian ja Venäjän välinen hintasota. 

Kun ongelmia on kaksi ja ne ovat täysin erilaisia, kielteiset vaikutukset eliminoivien keinojen löytäminen on vaikeaa – myös siksi, että ongelmat vaikuttavat ajallisesti eri tavoin.

Ensin öljyn hinta putosi historiallisen alhaisen kysynnän vuoksi. Koronapandemian seurauksena valtava määrä lentokoneita jäi maahan, ja matkustusrajoitukset vaikuttavat noin miljardin ihmisen elämään. Tämän takia öljyn kysyntä putosi maaliskuussa noin 30 % muutaman viikon aikana. Moista öljyn kysynnän romahdusta ei ole koettu koskaan ennen.

 

Eivätkö alhaiset hinnat lisää öljynkulutusta?

– Tällä kertaa tilanne on toinen. Matalampi öljyn hinta on yleensä johtanut öljyn kulutuksen kasvuun. Koska 60 % maailman öljyn kulutuksesta on seurausta liikenteestä, ei matala hintakaan ole elvyttänyt kysyntää tilanteessa, jossa kun lentokoneet pysyvät maassa ja sulkemiset, karanteenit ja eristäminen vaikuttavat miljardiin ihmiseen. Ihmiset eivät yksinkertaisesti pysty matkustamaan, vaikka hinnat ovat laskeneet.

Maailmanlaajuisen öljyn kysynnän odotetaan nousevan jälleen,  jos maailmantalous  säästyy syvältä lamalta.  Sitä mukaa kun saamme koronapandemian tukahdutetuksi ja näemme maailman talouksien hitaasti nousevan jaloilleen, myös energian tarve kasvaa. Kiinassa toimeliaisuus on jo lähtemässä käyntiin ja useissa Euroopan maissa ja Amerikan osavaltioissa suunnitellaan jo yhteiskunnan avaamista.

Samalla kuitenkin keskustellaan siitä, vaikuttaako koronapandemia pysyvämmin öljyn globaaliin kysyntään. Matkustustottumuksemme ja verkkoviestinnän hyödyntäminen ovat ehkä muuttuneet pysyvästi. Tämä voi tarkoittaa, että maailman öljynkulutus ei ehkä koskaan enää palaa vuoden 2020 alun 100 miljoonaan tynnyriin päivässä.

 

h
Thina Saltvedt
Chief Analyst - Energia-asiantuntija, Nordea

Voivatko Venäjä ja Saudi-Arabia pyrkiä yhdessä vähentämään amerikkalaisen liuskeöljyn tuotantoa, koska liuskeöljyn tuottajat ovat riippuvaisia kohtalaisen korkeasta öljynhinnasta, jotta tuotanto kannattaa? Vai onko niin, että nykytilanteessa ”kaikki sotivat kaikkia vastaan”?

– Samalla kun pandemia levisi Kiinasta nopeasti muille öljyn suurkuluttaja-alueille, kuten Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin, kahden öljyn suurtuottajamaan – Venäjän ja Saudi-Arabian – välille syttyi hintasota. Se näyttäisi perustuneen pitkäaikaisempaan kilpailutilanteen muutokseen öljymarkkinoilla.

Öljyn hintasota alkoi siitä, ettei Venäjä enää halunnut osallistua OPEC+-yhteistyöhön, josta oli sovittu joulukuussa 2016. Vuoden 2014 öljykriisin ja kaksi vuotta kestäneen matalan hinnoittelun  jälkeen OPECin oli 2016 pyydettävä apua ulkopuolelta voidakseen vähentää tuotantoa niin paljon, että öljymarkkinat tasaantuisivat ja öljyn hintataso nousisi. Tuotannon koordinoitu vähentäminen tuotti tuloksia ja öljy kallistui. OPEC+-maiden haasteena oli kuitenkin, että korkeammat öljyhinnat saivat aikaan nopean liuskeöljytuotannon kasvun Yhdysvalloissa. Venäjä kieltäytyi öljyntuotannon lisävähennyksistä maaliskuussa 2020, koska ne paransivat Yhdysvaltojen asemaa markkinoilla. Saudi-Arabia vastasi avaamalla hanat ja laskemalla aasialaisille asiakkaille myytävän öljyn hintoja.  

Pystyykö Saudi-Arabia ajamaan Venäjän öljytuotannon niin ahtaalle, että venäläiset joutuvat palaamaan tuotannon rajoitusyhteistyöhön?

– Ensimmäisenä ei kärsi Venäjä, vaan amerikkalaiset liuskeöljyn tuottajat. Kysymys kuuluukin, kuinka kauan liuskeöljyn tuottajat kestävät alhaisia hintoja ennen kuin moni niistä joutuu keskeyttämään tuotantonsa tai menee konkurssiin. Bloombergin mukaan useimpien liuskeöljyn tuottajien kannattavuusraja on noin 45 dollaria tynnyriltä. Liuskeöljyn tuottajat ovat usein pieniä ja monien maksukyky on heikko, ja siksi olemme jo nähneet, että vuokrattujen porauslaitteistojen määrä on pudonnut merkittävästi, öljyn tuotanto on alkanut hiipua ja yhtiöitä on ruvettu hakemaan konkurssiin.

Saudi-Arabiassa öljyn tuotantokustannukset lienevät maailman halvimmat, joten heille riittää jopa alle 10 dollaria tynnyriltä. Maa tarvitsisi yli 80 dollaria tynnyriltä saadakseen valtionbudjettinsa tasapainoon, mutta se voi käyttää kansallisia öljyrahastojaan väliaikaisesti pakottaakseen kalliimpia tuottajia pois markkinoilta. Venäjällä valtion budjetin rahoittamiseen riittää jo vajaat 40 dollaria tynnyriltä. Siellä tuotantokustannukset ovat Saudi-Arabiaa korkeammat, mutta Yhdysvaltoja edullisemmat. 

Vaikka hintasota syttyi Saudi-Arabian ja Venäjän välillä, molemmilla mailla on sekä markkinaperusteisia että poliittisia kannustimia Yhdysvaltojen rankaisemiseen alhaisilla öljyhinnoilla ja supistuvilla markkinaosuuksilla. Vuonna 2014 Yhdysvallat nousi maailman suurimmaksi öljyntuottajamaaksi. Yhdysvaltain liuskeöljytuotanto ei ole pelkästään tehnyt maasta öljyn nettoviejää, se on myös muuttanut poliittista valtakuviota. Se, että Venäjän ja Saudi-Arabian välinen öljytuotannon leikkaussopimus otettiin esille uudelleen vain kaksi viikkoa voimaan  astumisesta, ei ollut seurausta vain  rajusti vähentyneestä kysynnästä, vaan myös Yhdysvaltain poliittisesta painostuksesta. Vaikka suhteellisen alhaiset öljyhinnat ovat näin vaalivuonna tärkeitä Donald Trumpille, hänellä on myös runsaasti tukijoita öljyalalla, jolta matalat hinnat vievät paljon työpaikkoja. Presidentin kannalta olisikin tärkeää saada öljyn hinta nousemaan tasolle, joka tukee liuskeöljyn tuotantoa.

h
Hintakehitys: Pohjanmeren öljy Brent Spot, 12. toukokuuta 2020, lähde E24

Juuri nyt maailmantalous on ”tauolla” ja öljyn kysyntä vähenee dramaattisesti. Tuleeko tästä öljyalan suurin kriisi miesmuistiin? Entä miten se vaikuttaa Norjan mannerjalustan lukuisiin työpaikkoihin?

– Alhaiset öljyhinnat vaikuttavat dramaattisesti öljyyn tehtäviin investointeihin. Useat öljy-yhtiöt ovat jo ilmoittaneet vähentävänsä investointejaan vuosina 2020 ja 2021 noin 30–45 prosenttia. Tämä koskee myös Norjan merialueita.

Tämä vaikuttaa tietysti merkittävästi Norjan koko öljyalaan. Öljyn tuotantoyhtiöiden leikatessa investointeja uusiin projekteihin myös öljyhuolto- ja toimittajapalvelujen tarve vähenee voimakkaasti. Tämä tarkoittaa, että heijastusseismologian, porauslauttojen ja laivojen kysyntä vähenee ja yhtiöiden on lomautettava, pahimmassa tapauksessa irtisanottavatyöntekijöitään. Viranomaiset koettavat auttaa öljyalaa selviytymään koronakriisistä ja varmistaa, ettei työpaikkoja menetettäisi liikaa ja osaamista ja pätevyyttä häviäisi.

Joidenkin ennusteiden mukaan öljyä ei pian enää tarvita. Mitä ajattelet öljymarkkinoiden  tulevaisuudesta? Miten kauan maailma on riippuvainen öljyteollisuudesta, ottaen huomioon tulevaisuuden ympäristöystävällisemmät fossiilivapaat energiaratkaisut?

– On tärkeää muistaa, että öljyala oli puristuksissa ennen kuin koronapandemia otti niskalenkin maailmantaloudesta ja koko globaalista yhteiskunnasta. Kun maailma vähitellen pääsee pandemiasta, öljyalalla on edessään kolme suurta markkinoihin ja hintoihin pitkällä aikavälillä vaikuttavaa muutosta:

  • Öljymarkkinoita ja öljyn hintaa ei enää ohjaa OPEC-kartelli, vaan yhä enemmän  kolme suurta toimijaa – Saudi-Arabia, Venäjä ja Yhdysvallat.
  • Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja nykyisen ilmastokriisin pysäyttämiseksi maailman öljynkulutuksen pitää vähentyä rajusti seuraavan 20–30 vuoden aikana. Samaan aikaan  öljyntuottajien on taisteltava yhä kovemmin entistä harvemmista asiakkaista.
  • Ilmastoriskin ja 12 viime vuoden aikana koettujen hintojen romahdusten vuoksi sijoittajien ja pääomien houkutteleminen uusiin projekteihin vaikeutuu. Öljyhintojen laskiessa myös öljyteollisuuden supertuottavuus vaarantuu.  

– Hetki, jolloin maailman öljykysyntä saavuttaa huippunsa, on yhä lähempänä. Laskelmieni mukaan öljyn kysyntähuippu osuu vuosiin 2025–2030, jonka jälkeen kysyntä vähenee. Tärkeimmät syyt tähän ovat mm. kuljetussektorin sähköistäminen ja voimakkaasti halventuvat aurinko- ja tuulienergian sekä akkuteknologian hinnat. Markkinoille ilmestyy uusia energianlähteitä, kuten vety. Tämä voi merkitä epävarmuutta ja uusia voimakkaita hintaheilahduksia myös pandemian laannuttua. Öljy-yhtiöiden on varauduttava uusiin alhaisten öljyhintojen kausiin.

Useat, erityisesti eurooppalaiset, öljy-yhtiöt ovat siksi ryhtyneet laajentamaan tarjontaansa energiayhtiöiksi. Yhtiöt ovat jo alkaneet investoida uusiutuviin energianlähteisiin, infrastruktuuriin tai matalahiilisiin ratkaisuihin. Lisäksi rahoitusmarkkinoiden toimijat, energian kuluttajat, yhtiöt ja ympäristöjärjestöt ovat vaatineet  yhtiöiltä, että ne vähentävät päästöjään ja muuttavat yrityksen toimintastrategian Pariisin sopimuksen mukaiseksi. Siksi on tärkeää, että nykyinen kriisi ei keskeytä muuntautumiskehitystä. 

Pysäyttääkö koronakriisi ja halpa öljy investoinnit uusiutuvaan energiaan ja vihreisiin ratkaisuihin?

– Uskon, että uusiutuvalla energialla on paljon vahvempi lähtökohta nyt kuin aiempien kriisien aikaan, jopa vahvempi kuin öljyn kaltaisilla fossiilisilla energianlähteillä.

Lyhyellä aikavälillä koronakriisi voi jarruttaa merkittävästi investointeja uusiutuvaan energiaan. Monet lähtökuopissa olevat projektit on keskeytetty tai siirretty tuonnemmaksi pandemian vuoksi. Energian ja sähkön matalampi hinta vaikeuttaa positiivisen tuloksen saavuttamista, ja valtiot ja yritykset voivat vähentää ilmastoinvestointejaan koronapandemian aiheuttamien taloudellisten haasteiden vuoksi. On myös mahdollista, että suuret öljy-yhtiöt, jotka nyt joutuvat leikkaamaan raskaalla kädellä, vähentävät panostustaan uusiutuvaan energiaan ja vihreään infrastruktuuriin. Toistaiseksi monet suuret öljy-yhtiöt ovat kutenkin osoittaneet haluavansa edistää uusiutuvan energian käyttöä. 

”Uskon, että uusiutuva energiateollisuus on varustautunut nyt paljon paremmin nyt kuin aikaisempien kriisien aikaan, koska:

  • Aurinko- ja tuulienergian tuotantokustannukset ovat pudonneet merkittävästi ja uusiutuva energia on nyt paljon kilpailukykyisempää hiileen, kaasuun ja ydinvoimaan verrattuna kuin vuonna 2008. Yhä useammissa maissa aurinko- ja tuulivoima peittoavat kilpailussa fossiiliset energianlähteet alhaisten tuotantokustannusten ja olemattoman tuentarpeen ansiosta.
  • Akkujen tuotantoteknologia on halventunut voimakkaasti vuodesta 2014. Lisäksi aurinko- ja tuulienergian hinta on laskenut voimakkaasti. Siksi sähkövoimalla toteutetut kuljetukset ovat selvästi kilpailukykyisempiä nyt kuin bensiinin viimeksi ollessa halpaa vuosina 2014–2015. Panostus sähköön edellyttää kuitenkin, etteivät  poliitikot pane kuljetusten sähköistyskehitystä jäihin.
  • Uusiutuvan energian tuotanto on selvästi vahvemmassa asemassa nyt kuin vuosina 2008 ja 2014. Tekniikka on kehittyneempää ja tunnetumpaa sijoittajien keskuudessa ja rahoitusmarkkinoilla.
  • Uusiutuvaan energiaan liittyvät projektit ovat usein pääomaintensiivisiä, ja pitkään matalana pysynyt korkotaso on niille eduksi.
  • Kukaan ei tiedä vielä, miten koronakriisi vaikuttaa toimitaamme pidemmällä aikavälillä. Osa  muutoksista, joihin koronakriisi on pakottanut meidät, voi jäädä  pysyviksi. Voi olla, että jatkossa  haluamme matkustaa vähemmän. On myös mahdollista, että öljyn – josta 60 % käytetään kuljetuksiin – kysyntä muuttuu pysyvästi, jos jatkamme verkkotapaamisten pitämistä fyysisten kokousten sijaan.
  • Viimeisen 18 kuukauden aikana rahoittajien iinnostus kestävyyttä ja ilmastoa kohtaan on kasvanut nopeasti. Moni on  myynyt fossiilisiin energioihin liittyviä sijoituksiaan peläten niiden muuttuvan tuottamattomiksi. Vihreämpien vaihtoehtojen riskeistä  ja mahdollisuuksista on keskusteltu yhä  avoimemmin. Yhä useammin pohditaan, , miten yrityksen toiminta vaikuttaa yhteiskuntaan. Voimakkaampi keskittyminen Kestävään kehityksen ja ilmaston saama huomio on ohjannut yhä useamman rahoittajan  ja yrityksen uusiutuvan energian pariin.
  • Öljyn hinta on romahtanut kolmesti  12 vuoden aikana, ja epävarmuus siitä, kuka tulevaisuudessa ohjaa öljymarkkinoita ja  hintoja, kasvaa. Vallan tasapaino on muuttunut merkittävästi vuosiin 2008 ja 2014 verrattuna. Yhdysvaltojen valtavasti laajentuneen liuskeöljytuotannon ansiosta maa on nyt öljyn nettoviejä. Neuvostoliiton sortumisen jälkimainingeissa Venäjän öljytuotanto puolittui, mutta on nyt palannut romahdusta edeltäneelle tasolle. Tämä tarkoittaa, että OPEC ei enää ohjaa markkinoita yksin, vaan kolme suurta toimijaa – Saudi-Arabia, Venäjä ja Yhdysvallat – ohjaa kilpailua markkinaosuuksista ja hallinnasta. Se hankaloittaa OPECin ja muiden tuottajamaiden yhteistyötä tuotannon leikkaamiseksi.  Lisäksi öljyn kokonaiskulutus on saatava alas, jotta voimme saavuttaa Pariisin sopimuksen tavoitteet. Kilpailu siitä, kuka saa tulevaisuudessa toimittaa maailman tarvitseman öljyn, kovenee.
  • COP 26 -ilmastokokous, jossa Pariisin sopimuksen allekirjoittajamaiden on tarkoitus kiristää tavoitteitaan, on siirretty ensi vuoteen. Tämä antaa maille enemmän aikaa asettaa kunnianhimoisempia kansallisia tavoitteita Pariisin sopimuksen saavuttamiseksi. Kokouksen siirtämisen haittapuolena on tietysti, että itse tavoitteiden saavuttamiseen jää vähemmän aikaa.

Edellä olevat tiedot ovat haastateltavan yleisiä näkemyksiä, eikä niitä ole tarkoitettu henkilökohtaiseksi sijoitusneuvonnaksi.  

Funds Magazinella on nyt oma sovellus - hae se täältä!

MyInvest-sovellus tarjoaa suomalaisille sijoittajille ajankohtaisia juttuja rahastoista, sijoitusmarkkinoista ja kestävästä säästämisestä.

Oletko valmis sukeltamaan sijoittamisen kiehtovaan maailmaan?