China
Kirjoittanut:
Lasse Karner

Puoluekokous – suuria haasteita luvassa Kiinan uudelle johdolle

Viisi vuotta on kulunut siitä, kun Xi Jinping nousi valtaan maailman suurimmassa puolueessa. Hänen asemansa tulee vahvistumaan entisestään puoluekokouksen jälkeen. Puolueella on selkeä tavoite Kiinan tulevaisuudelle. Mutta kumpi on tavoitteen takana, valtio vai markkinat?

Näytä lisää:
Kiina

Xi Jinping on muutamassa vuodessa osoittautunut Kiinan vahvimmaksi johtajaksi vuosiin presidenttinä, asevoimien johtajana ja ennen kaikkea kommunistipuolueen kiistattomana ykköshahmona. Viiden vuoden välein pidettävässä puoluekokouksessa, joka päättyy tällä viikolla, Xi Jinpingin arvellaan keskittävän valtaa entistä enemmän itselleen. Virallisesti noin 2 000 edustajan tehtävänä on päättää, kuka edustaa puolueen 89 miljoonaa jäsentä. Todellisuudessa puoluejohdon paikat jaetaan kuitenkin valtapelissä, joka alkoi monta kuukautta sitten, lukittujen ovien takana. Varmaa on, että Xi Jinping säilyttää paikkansa, ja että hän saa seurakseen entistä enemmän omia tukijoitaan. Yhdessä heidän on tarkoitus lunastaa kommunistipuolueen lupaus maltillisesta ja vauraasta yhteiskunnasta ennen vuotta 2020, kun puolue viettää satavuotisjuhlaansa. Tämä tarkoittaa BKT:n tuplaamista asukasta kohden vuoden 2010 tasosta. Vuonna 2049, kun kansantasavalta täyttää 100 vuotta, Kiina haluaa olla moderni, sosialistinen yhteiskunta, joka on kulttuurillisesti edistynyt ja harmoninen. Tavoite on siis selvä. Vähemmän selvää on se, miten tavoite saavutetaan.

Kun Xi Jinpingistä tuli puoluesihteeri, hän näyttäytyi uudistusmielisempänä kuin edeltäjänsä Hu Jintao. Karismaattinen olemus sekä tausta liberaalin talousuudistuksia tekevän huippupoliitikon poikana, viittasi monien analyytikoiden mielestä tähän suuntaan. Ja kun Xi vuosi valtaan astumisensa jälkeen julkisti kattavan uudistussuunnitelman, häntä ylistettiin aikaansaavana uudistajana. Vastedes markkinat olisivat ratkaisevassa asemassa resurssien allokoinnissa. Se oli musiikkia yritysten ja sijoittajien korville. Mutta samassa tiedotteessa mainittiin myös, että valtiolla olisi edelleen ratkaiseva rooli. Tämänhetkinen tilanne on se, että moni puolueen ilmoittamista toimenpiteistä on vielä toteuttamatta. Valtavat valtion rahoittamat investoinnit infrastruktuuriin ja edulliset lainat valtion omistamille yrityksille kasvattavat velkaa, kun siirtymä kulutuslähtöiseen talouteen viivästyy.

– Ongelma on se, että puhe ei näy tekoina. Terästuotanto on lisääntynyt, eikä työntekijöitä voi vain siirtää terästehtailta palvelusektorille kun heillä vielä on työpaikka. Siirtymästä tulee kivulias, mutta muuta ratkaisua ei ole, jos tavoitteena on muuttaa taloutta, Pekingin yliopiston School of Business -yksikön lehtori Christopher Balding sanoo. Hän arvioi, että Kiinan uusi johto haluaa jatkaa sopeuttamista pikkuhiljaa, sen sijaan että rakenteita muutettaisiin perinpohjaisesti. Maltillisesti vauraan yhteiskunnan saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä edellyttää, että talous kasvaa 6,5 prosenttia vuositasolla.

– Kiinan johtoa kiinnostaa kaksi asiaa: Toinen on puolueen hallinta, toinen talouskasvu. Kaikki on mennyt loistavasti viimeisen 30 vuoden aikana, mutta mitä tehdä kun kasvu alkaa hidastua? Kysyy Yukon Huang, joka toimii nykyään vanhempana tutkijana ajatushautomo Carnegie Endowmentissa ja oli aiemmin Maailmanpankin Kiinan konttorin maajohtaja. 

Tähän asti vastaus on ollut paluu vanhoihin menettelytapoihin, jossa valtio on rahoittanut talouskasvua joka kerta kun talousennusteet ovat näyttäneet liian synkiltä. Sillä tavalla Xi ja muu johto mahdollisesti voivat juhlia puolueen 100-vuotispäivää suunnitelmien mukaisesti. Vuodelle 2049 asetettu tavoite voi sitä vastoin lykkääntyä aina vain myöhemmäksi.

Xin ja muun johdon viisi haastetta

1. Tasapainoinen talous 
Kiinalainen resepti talouskasvulle on jo kolmen vuosikymmenen ajan ollut sekoitus tuotantoa ja vientiä höystettynä valtion infrainvestoinneilla. Nyt on kuitenkin selvää, ettei samalla reseptillä voi enää jatkaa. Vienti muodostaa yhä pienemmän osan BKT:sta ja julkinen velka on jo hälyttävällä tasolla. Varsinkin valtion omistamat yritykset ovat saaneet nauttia kannattavista lainaehdoista, joita valtion johtamat pankit ovat myöntäneet. Tämä on kuitenkin vääristänyt kysynnän ja tarjonnan suhdetta. Kiinan johdon katseet ovatkin nyt kohdistuneet erityisesti raskaan teollisuuden ylikapasiteettiin. Hallitus aikoo leikata rankalla kädellä teräs-, sementti-, hiili- ja alumiinituotantoa. Tulevaisuudessa kasvun odotetaan tulevan kulutuksesta viennin ja investointien sijaan. Kehitys tuotantolähtöisestä kulutuslähtöiseen talouteen on jo täydessä vauhdissa, mutta moni vaikeammista uudistuksista on vielä tekemättä. Yksinään hiili- ja terässektorilla tehtaiden sulkeminen ja yhdistäminen tarkoittaa 1,8 miljoonan työntekijän irtisanomista. Irtisanottujen työntekijöiden työllistämiseen muilla aloilla on varattu noin 14 miljardin euron potti. Mutta prosessin yksityiskohdat eivät ole vielä tiedossa.

2. Korruptio kukoistaa edelleen
Korruptio on Kiinassa systemaattista ja suurimittaista, ja rapauttaa kansalaisten luottamusta johtoon. Xi Jinping on sanonut, että korruptio on myös uhka koko kommunistipuolueen olemassaololle. Vaikka korruptio on läsnä lähes kaikkialla kiinalaisessa yhteiskunnassa, erityisesti julkisella sektorilla työskentelevien laittomuudet ärsyttävät kansalaisia. Tästä syystä Xi Jinping on ottanut sydämenasiakseen siivota omat rivinsä. Korruption vastaisessa kampanjassa rangaistuksen saaneita julkisen sektorin työntekijöitä ja puoluejäseniä on yhteensä yli miljoona. Suurin osa rangaistuksista on kohdistunut maakuntien alemman tason viranomaisiin. Toisaalta myös puolue-eliittiä on rangaistu. 

– Mutta emme missään tapauksessa ole olleet omahyväisiä tai sokean optimistisia. Puolueen tiukka johtaminen on edelleen painava taakka, Xi Jinping sanoi aiemmin tässä kuussa kiinalaiselle uutistoimistolle Xinhualle. Toisin sanoen ei ole mitään viitteitä siitä, että kampanja olisi tulossa päätökseen. Sitä voi kuitenkin pohtia, onko kampanja auttanut ongelman perimmäisiin syihin. Carnegie Endowmentin Yukon Huangin mukaan on välttämätöntä pitää valtio, puolue, valtio-omisteiset yritykset ja pankit entistä vahvemmin erillään toisistaan. 

3. Pelätty ansa
Kommunistipuolue pelkää, että Kiina joutuu samaan tilanteeseen kuin suurin osa niistä maista, jotka ovat onnistuneet saavuttamaan keskitasoisen hyvinvoinnin tulematta kuitenkaan rikkaiksi. Ilmiöstä puhutaan nimellä middle income trap, eli ”keskituloloukku”. Viimeinen askel rikkaiden joukkoon jää saavuttamatta useimmilta. Aasiassa tähän ovat pystyneet vain muutama talous kuten Etelä-Korea, Taiwan, Japani ja Singapore. Maa joutuu tyypillisesti loukkuun, kun halvan työvoiman saatavuus loppuu ja ulkomaalaiset investoinnit siirtyvät muualle. Kiinassa palkat ovat jo pitkään olleet kasvussa, ja Intia, Indonesia ja muut maat alueella ovat seuraavana vuorossa koko maailman tehdashalleina. Siksi Kiina sysää valtavasti rahaa tutkimukseen ja koulutukseen ja panostaa it-ratkaisuihin, robotiikkaan ja tekoälyyn tuottavuuden lisäämiseksi ja keskituloloukun välttämiseksi.  

4. Maaseudulta kaupunkiin
Tulevina vuosina 150 miljoonaa kiinalaista muuttaa maaseudulta kaupunkeihin. Kaupungistuminen on ratkaisevassa asemassa, kun taloutta yritetään muuttaa vienti- ja investointivetoisesta kulutusvetoiseksi. Tämä asettaa suuria vaatimuksia työmarkkinoille ja sille, kenellä on mahdollisuus saada julkisia palveluita kuten terveyspalveluita ja koulutusta. Suurin vaikutus tällä on siirtotyöläisiin, joita viime vuonna oli 281 miljoonaa. Monet heistä elävät kakkosluokan kansalaisina kaupungeissa, joissa he ovat töissä. Syy tähän on kiinalainen hukou-järjestelmä kotipaikkaoikeuksista, joka perustettiin 1950-luvulla helpottamaan kaupunkeihin kohdistuvaa painetta. Ihmisen hukou määrittää missä päin maata hän voi saada sosiaalipalveluita. Hallitus on tehnyt kaupungistumissuunnitelman ja luvannut, että kapunki-hukou myönnetään 100 miljoonalle kiinalaiselle vuoteen 2020 mennessä. Samaan aikaan ollaan hiljalleen toteuttamassa jättimäistä maakuntauudistusta. Maakuntauudistus mahdollistaa viljelymaan vuokraamisen. Tämä tarkoittaa, että miljoonat kiinalaiset voivat jättää elämän maaseudulla taakseen ja aloittaa kaupunkielämän. Kommunistipuolueelle, joka tuli valtaan maaseudun tuella, koko urbanisoituminen on yksi isoimmista ja vaikeimmista haasteista. 

5. Taistelu saasteita vastaan
Kun Xi Jinping oli vallassa ensimmäistä talvea, Kiinan pääkaupungin ylle laskeutui ennätyssankka saastesumu. Ulkomaalaisissa medioissa ilmiötä kutsuttiin nimellä Airpocalypse. Olipa kyseessä sitten ilmanlaatu, maaperä tai pohjavesi, luonnonkatastrofin mittakaava on Kiinassa sellaista luokkaa, että maan johto ei voi sivuuttaa sitä. Vain muutama kuukausi saastesumutalven jälkeen Kiinan hallitus julisti sodan saasteita vastaan. Sen jälkeen ympäristölainsäädäntöä on uudistettu ja kestävät energiamuodot kuten aurinko- ja tuulivoima on otettu toden teolla käyttöön. Mutta matka on vielä pitkä. Kiina tuottaa edelleen eniten hiilidioksidipäästöjä ja hiiltä maailmassa. Tämän laajan saastumisen hinta lasketaan euroissa sekä ihmishengissä. Yksinään saastesumu vaatii 4 000 ihmishenkeä päivittäin amerikkalaisen ajatushautomo Berkley Earthin tutkimuksen mukaan. Kiinan ympäristöministeriö on aikaisemmin arvioinut, että saasteista aihetuvat kulut vastaavat 3,5 prosenttia BKT:sta. Uusi lainsäädäntö ja keskushallinnon painostus ovat positiivisia, mutta maan viranomaisten on vaikeaa saada viesti perille maaseudulla, jossa paikalliset poliitikot ja yritykset asettavat talouskasvun luonnon edelle. Sota saasteita vastaan on vasta alkutekijöissä.