plastic free ocean
Kirjoittanut:
Matti Tähtinen, Janne Kärki ja Hanna Veltheim

Kohti muovitietoista tulevaisuutta

Muovi on nyt pinnalla – eikä pelkästään vesistöissä, vaan myös julkisessa keskustelussa. Muovijätteen aiheuttamiin ympäristö-, ilmasto- ja terveyshaittoihin on herätty etenkin Suomessa ja Euroopassa nyt voimalla. Seuraava askel olisi siirtää katse muovin tulevaisuuteen: oikein ymmärrettynä ja käytettynä sen haitat voisivat olla pienet, kun taas edut ja mahdollisuudet huomattavat.

Vastuullinen sijoittaminen
ESG
Näkemys

Katso ympärillesi. Pystyt luultavasti löytämään viisi muovista esinettä. Pohdi hetki, missä arvelet näiden esineiden olevan vaikkapa kuudenkymmenen vuoden päästä.

Aivan: sitä on vaikea ennustaa. Vaikea ehkä koskaan varmuudella tietää. Toivonet kuitenkin, että käytöstä poistuneet muoviesineesi löytäisivät uuden olomuodon eivätkä päätyisi esimerkiksi kaatopaikalle.

Siitä on juurikin samat kuutisenkymmentä vuotta, kun muovin massatuotanto alkoi. Sen lisääntyminen on ollut päätähuimaavaa. Tänä päivänä muovia on maailmassa 8,3 miljardia tonnia – siis noin 900 kilogrammaa muovia tai yli 4 000 muovipulloa jokaista maailman ihmistä kohden. Globaalisti muovinkulutuksen odotetaan vielä liki nelinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä.

Yli puolet tästä muovista makaa jo luonnossa tai kaatopaikoilla. Sosiaalisen median ansiosta kuvat muovin kurittamista eläimistä ja roskantäytteisistä vesistöistä leviävät maailmanlaajuisesti. Kuluttajat vaativat muutosta, mutta mikä johtaisi tilanteen paranemiseen oikeasti ja tehokkaasti?

Tämä teksti valottaa, miltä muovin tulevaisuus voisi näyttää – etenkin Suomessa. Ennen visiointia on syytä kuitenkin kerrata perusasiat.

Muovista on paljon hyötyä ja neljänlaista haittaa

Muovi on yleisnimitys erilaisille polymeereistä, eli tietyntyyppisistä ketjumaisista molekyyleistä, koostuville materiaaleille. Eri muovilajeilla voi olla hyvinkin erilaisia ominaisuuksia, mutta yhteistä niille ovat esimerkiksi keveys, kestävyys ja pitkäikäisyys.

Muovi on käytössä erinomainen materiaali mutta käytöstä poistuttuaan se muuttuu erittäin pitkäikäiseksi roskaksi ja aiheuttaa luontoon jouduttuaan neljää erilaista haittaa.
Ensimmäinen näistä liittyy suurikokoisiin muovinkappaleisiin, kuten muovipusseihin. Eläimet jäävät niihin kiinni ja voivat esimerkiksi kuristua. Muoviset jätekertymät häiritsevät eläin- ja kasvilajien toimintaa.

Pieniksi palasiksi silppuuntunutta makromuovia eläimet saattavat taas luulla ravinnoksi ja syödä, jolloin palaset voivat jäädä ruoansulatuskanavaan.

Muoviroskan kolmannen haitan aiheuttavat mikromuovit, eli läpimitaltaan alle 5-millimetriset muovinpalat. Eläinten ruoansulatuskanavasta mikromuovi menee kyllä yleensä läpi, mutta voi matkalla reagoida ympäristönsä kanssa ja aiheuttaa hormonaalisia muutoksia, esimerkiksi hedelmättömyyttä. Osalla muoveissa käytetyistä kemikaaleista on myös tunnettuja suoria vaikutuksia ihmiseen, vaikkakin kokonaisuutena riskit ovat alhaiset. Kaikkia mikromuovin haittoja ei vielä ole saatu kartoitettua – aihetta tutkitaan nyt ahkerasti.

Neljäs muovien aiheuttama haitta on ilmastohaitta. Jo muovin valmistuksessa muodostuu hiilidioksidipäästöjä, jos siinä käytetty energia ei ole päästötöntä. Jos muovi poltetaan elinkaarensa päässä, siitä nousee ilmaan hiilidioksidia. Jos kyseessä on fossiilipohjainen muovi, sen sisältämä hiili oli aiemmin maaperän öljyvarannoissa ja täten tulee ilmankehän ylimääräisenä, kiihdyttäen ilmastonmuutosta.

Jotta muovi muuttuisi haitallisesta yksinomaan hyödylliseksi, sitä pitäisi oppia käsittelemään viisaammin. Tärkeintä on tietenkin ensin päästä eroon muovin turhasta käytöstä. EU:n kertakäyttötuotteita koskeva laki on hyvä esimerkki liikahduksesta oikeaan suuntaan.

Muovista ei ole kuitenkaan mielekästä pyrkiä kokonaan eroon, sillä se on ominaisuuksiltaan erinomainen oikein käytettynä. Välttämättömän muovinkäytön kehittämisessä tärkeitä osa-alueita on kaksi: muovin kierrätys sekä biomuovit.

Plastixstol
Ocean on uusi versio Nanna ja Jørgen Ditzelin puutarhatuolista vuodelta 1955. Se on valmistettu Plastixin kierrättämistä kalanpyydyksistä. Tuoli sai vuonna 2019 design-lehti Wallpaperin palkinnon.

Taitavampaa kierrättämistä panttijärjestelmien avulla

Eurooppa ja Suomi ovat kierrätyksen edelläkävijöitä, mutta täälläkin muovijäte päätyy suurilta osin sekajätteeseen. Syitä tähän on monia, mutta oleellisin pullonkaula liittyy kaupallistamisen haasteisiin.

Kyseessä on tietynlainen muna-kana-ongelma. Kierrätysmuovin lajittelu ja puhdistaminen siten, että siitä saataisiin riittäviä määriä myyntikelpoisia materiaaleja, vaatisi investointeja teknologisiin innovaatioihin. Tällaisen laaja-alaisen toiminnan puuttuessa puutteita on myös sekä nykyisessä keräysinfrassa että yleisessä muovitietoisuudessa. Näistä syistä taas kerätty muovi on sekä epäpuhdasta – siis sisältää esimerkiksi biojätettä – että työläs lajitella eri muovilaatuihin. Ja vasta riittävät määrät puhdasta, yksilaatuista muovia tuottaisivat myynti- ja vientikelpoisen materiaalivirran.

Harvinaisena esimerkkinä kierrätyksen onnistuneesta kaupallistamisesta käy tanskalainen Plastix, jonka kehittämän teknologian avulla käytöstä poistettuja kalaverkkoja kierrätetään esimerkiksi huonekaluiksi ja pakkausmateriaaleiksi.

Euroopassa olisi kuitenkin jo olemassa oleva ratkaisu, joka voisi kiihdyttää vastaavanlaisten innovaatioiden kehittämistä ja käyttöönottoa: panttijärjestelmä. Esimerkiksi Suomessa sen piiriin kuuluvista pulloista ja tölkeistä kierrätetään huomattavat 90 prosenttia.

Kaikkein tehokkain ja järkevin tapa lisätä muovin valmiiksi lajiteltua kierrättämistä nopeasti olisikin standardoida erilaisia pakkauksia ja lanseerata niille vastaavanlainen panttijärjestelmä. Esimerkiksi hiljattain uutisoitu idea kosmetiikkapakkausten panttijärjestelmästä voisi luoda tehokkaan virran kestävää HDPE-muovia uusiokäyttöä varten. Samalla tavalla voitaisiin kehittää esimerkiksi yleensä polystyreenistä valmistettujen jogurtti- ja rahkapakkausten panttiin perustuva kierrätys.

Poliittinen tahtotila ja organisaatioiden välinen yhteistyö ovat avainasemassa panttijärjestelmän laajentamisessa. Keräysinfran kaukonäköinen ja innovatiivinen suunnittelu voisi mahdollistaa järjestelmän myöhemmän laajentamisen muutaman onnistuneen kokeilun jälkeen. Tulevaisuudessa panttijärjestelmästä voisi jopa tulla normaali tapa käsitellä suurinta osaa kotitalouksien pakkausjätteestä.

Biopohjaiset ja biohajoavat muovit ovat osa ratkaisua

Mitä biomuovialaan tulee, niin sen tarjoamia ratkaisuja on helpompi ymmärtää pienen käsitemäärittelyn jälkeen. Niin sanottuja biomuoveja on nimittäin kahdenlaisia: biopohjaisia muoveja ja biohajoavia muoveja.

Biopohjaiset muovit koostuvat kokonaan tai osittain luonnollisista ja uusiutuvista raaka-aineista, esimerkiksi risiiniöljystä tai maissista. Niiden sisältämä hiili on peräisin kasveista, jotka ovat ottaneet sen ilmakehästä. Vaikka biopohjainen muovi poltettaisiin, se palauttaisi ilmakehään vain saman määrän hiilidioksidia, kuin sen raaka-aineet aikanaan ilmakehästä ottivat. Biopohjaiset muovitkin voivat kuitenkin lisätä hiilidioksidipäästöjä, jos niiden valmistuksessa käytetään fossiilipohjaista energiaa.

Biopohjaisen muovin raaka-aineet on tärkeä hankkia jostakin muualta kuin ihmisille tai eläimille kelpaavasta ravinnosta. Ruokateollisuuden sivutuotteita voi käyttää muovin valmistamiseen, pelloilla sekä toimitusketjussa kun syntyy hyödynnettäväksi kelpaavaa hävikkiä. Esimerkiksi homehtunut vilja voi käydä biopohjaisen muovin raaka-aineeksi.

Biohajoava muovi taas on muovia, jonka mikro-organismit hajottavat ennalta määritetyissä olosuhteissa vedeksi, hiilidioksidiksi tai metaaniksi sekä biomassaksi. Näin ollen biohajoava muovi ei aiheuta muoviroskaa, ei siis edes mikromuovia. Fossiilipohjainen biohajoava muovi voi kuitenkin lisätä hiilidioksidipäästöjä, ellei se kompostoidu ja näin sido hiiltä maaperään.

Parhaat muovi-innovaatiot ovat tietenkin sekä biopohjaisia että biohajoavia. Suomalainen Plastiroll valmistaa kompostissa biohajoavia kalvoja tärkkelyspohjaisista materiaaleista elintarvikkeiden pakkauskäyttöön.

Biopohjaisten ja biohajoavien muovien lisäksi tärkeä osa ratkaisua ovat muovia korvaavat biopohjaiset materiaalit. Esimerkkeihin kuuluvat suomalaiset Sulapac, joka valmistaa merivedessä hajoavaa, esimerkiksi muovisia kertakäyttöpillejä korvaavaa materiaalia, sekä puupohjaisista materiaaleista muun muassa tekstiilejä ja pakkausmateriaaleja valmistava Paptic.

fields
Parhaat muovi-innovaatiot ovat sekä biopohjaisia että biohajoavia, mutta niiden raaka-aineet on tärkeä hankkia jostakin muualta kuin ihmisille tai eläimille kelpaavasta ravinnosta.

Murroksen kautta kohti parempaa tulevaisuutta

Muoviin suhtautuminen, muovia koskeva päätöksenteko ja kaupallinen muoviala ovat tällä hetkellä murroksessa. Murros juontaa juurensa yhtäältä laajempaan ympäristötietoisuuteen, joka kasvaa kaikkialla, sekä toisaalta myös globaalin elintason nopeaan nousuun, joka tällä hetkellä lisää muovijätettä ja samalla pakottaa etsimään ongelmaan nopeasti ratkaisuja. On selvää, että globaalisti ei voida tehdä asioita samalla tavalla kuin länsimaissa on tehty.

Ratkaisujen löytämisessä uudet innovaatiot ja muovitietoisuuden lisääminen ovat avainasemassa. Kuten ylläolevat esimerkitkin havainnollistavat, suomalaisilla on tällä alalla paljon osaamista.

Muovin vaikutuksia tarkasteltaessa on tärkeää katsoa myös kokonaisuutta. Muoville on käyttökohteita, joissa siitä on ratkaisevaa hyötyä. Esimerkiksi muoviputkia hyödyntävässä vesi-infrassa sekä elintarvikepakkauksissa säästytään muovin ansiosta terveysriskeiltä sekä ilmastoa varmasti pakkausta enemmän kuormittavalta ruokajätteeltä. Tällaisten ratkaisujen merkitys kasvaa, kun resursseja tulee käyttää vielä fiksummin.

Muovi ei ole siis ole vain paha asia, josta pitäisi kategorisesti päästä eroon. Sen sijaan sitä pitää oppia ymmärtämään, käyttämään ja käsittelemään oikein. Jos Suomessa tai Euroopassa onnistutaan, osaamista voidaan viedä myös ulkomaille. Täällä kehitetyt ja kaupallistetut innovaatiot voivat jonain päivänä jopa ottaa vastaan maailman muoviroskaa ja hyötyä siitä taloudellisesti tukien samalla maapallon ekosysteemejä.

Muovitietoisuutta voi jokainen harjoitella. Palaa vielä niihin viiteen muoviesineeseen, jotka jutun alussa löysit ympäriltäsi. Voisiko jonkun esineistä tulevaisuudessa kierrättää panttia vastaan? Voisiko muovin korvata jossakin niistä toisella materiaalilla? Onko jokin esineistä puolestaan sellainen, jossa muovi on esimerkiksi turvallisuuden, terveyden tai jopa ilmaston kannalta välttämätön valinta?

Funds Magazinella on nyt oma sovellus - hae se täältä!

MyInvest-sovellus tarjoaa suomalaisille sijoittajille ajankohtaisia juttuja rahastoista, sijoitusmarkkinoista ja kestävästä säästämisestä.

Oletko valmis sukeltamaan sijoittamisen kiehtovaan maailmaan?