Winter scenary
Kirjoittanut:
Jan Telford

Ahneista saastuttajista kestävän kehityksen lähettiläiksi

Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu on malliosoitus, miten asiat muuttuvat useammin parempaan kuin heikompaan suuntaan. Se osoittaa myös, kuinka parhaimpiin tuloksiin päästään, kun sekä kansalaiset, valtiot, järjestöt että yritykset ponnistelevat yhteisesti päämäärien saavuttamiseksi.

Kyllä minä niin mieleni ilahdutin, kun ajat muuttuivat.

Joulun alla vuonna 2009 maailma seurasi toiveikkaana, kun valtioiden johtajat kokoontuivat Kööpenhaminaan neuvottelemaan sitovat globaalit päästörajat kattavasta ilmastosopimuksesta. Kokouksen edetessä alun odotukset heikkenivät ja vaihtuivat lopulta karvaaksi pettymykseksi ilmastosopimuksen kuihtuessa laihaksi, hyvin yleisen tason asiakirjaksi, Kööpenhaminan yhteisymmärrykseksi.

Suurin syy sopimuksen vesittymiselle oli, että jälleen kerran neuvottelut kärjistyivät vääntämiseksi, kuka maksaa päästöjen vähentämisestä ja kestävästä kehityksestä koituvan laskun. Sopimuksen ponnekkaimpien puolustajien – valtioiden, kansalaisjärjestöjen, eturintaman yritysten, tutkijoiden ja aktivistien – kritiikki kohdistui paitsi suurimpiin saastuttajamaihin, Yhdysvaltoihin ja Kiinaan, myös globaaleihin suuryrityksiin, joita syytettiin voitontavoittelun ja kasvun laittamisesta ilmaston ja ympäristön edelle.

Vain kuusi vuotta myöhemmin sama toiveikkuus oli jälleen ilmassa Pariisin ilmastokokouksen alla. Ja tällä kertaa se vaihtui riemuun, kun maailman johtajat Syyriaa ja Hondurasia lukuun ottamatta sopivat sitovaksi tavoitteeksi pysäyttää ilmastonmuutoksen eteneminen. Lämpötilan nousu luvattiin rajata 1,5 celsiusasteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan. Kööpenhaminan kokous oli tietysti tärkeä askel ilmastotyön vauhdittamiseksi, mutta silti siellä syntyneen laihan läpyskän ja Pariisissa allekirjoitetun juridisesti sitovan sopimuksen väliin jäi vain lyhyt aika. Mikä muuttui?

Pöytä oli huomattavasti paremmin katettu maailmanlaajuiselle valtioiden väliselle sopimukselle.

Suunta selvillä

Moni asia. Tutkimusnäyttö ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta oli kiistatonta tutkijoille jo vuonna 2009 ja sen olisi pitänyt olla selvää myös kaikille, jotka heitä suostuivat kuuntelemaan. Mutta kuudessa vuodessa näytön lisäksi ilmastonmuutoksen seuraukset kävivät yhä tuntuvammiksi muun muassa lisääntyneinä kuivuuksina, rankkasateina, äärimmäisinä helleaaltoina ja sulavina jäätiköinä. Ilmastonmuutoksen kieltäjät jäivät selvään vähemmistöön.

Toisaalta osa maista oli edennyt oma-aloitteisesti ilmastonmuutoksen torjunnassa. Erityisesti EU oli edistynyt omissa tavoitteissaan aikataulussa ja asettanut kunnianhimoiset 80–95 % päästövähennykset vuoteen 2050 mennessä, mikä lisäsi paineita muita rikkaita maita kohtaan. Myös kehittyvien maiden vaatimuksia oli kuunneltu – fossiilisilla polttoaineilla rikastuneet valtiot kantoivat suurinta vastuuta ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Pöytä oli huomattavasti paremmin katettu maailmanlaajuiselle valtioiden väliselle sopimukselle.

Kolmanneksi, kestävät ilmastoratkaisut kävivät edullisemmiksi teknologian nopean kehityksen myötä. Uusiutuvan energian kuten aurinkopaneelien ja tuuliturbiinien tuotantokustannukset laskivat rajusti. Myös nopeasti kehittyvät energiatehokkaat ratkaisut mahdollistivat keinovalikoiman laajentamisen.

Lisäksi ympäröivän yhteiskunnan eli tavallisten ihmisten – kansalaisten, äänestäjien ja kuluttajien – poliitikoille osoittamat vaatimukset yleistyivät ja kävivät painokkaammiksi. Yhä useammalle ilmastonmuutos ei ollut vain paha mutta kaukainen, vaan pelottava ja lähelle osuva tulevaisuus.
Ilmastokokouksien välillä yksi asia sai kuitenkin uutta vauhtia aivan eri tavalla.

Rasitteesta bisneseduksi

Yritysten rooli ja oma toiminta ilmastonmuutoksen torjunnassa on muuttunut lähes täysin vajaassa vuosikymmenessä. Toki osa yrityksistä on vaatinut jo pitkään sitovia ja kunnianhimoisia ilmastotoimia, mutta laajasti ottaen kestävä kehitys ajateltiin yritysten taloutta rasittavaksi taakaksi, jota kohti pitänee varovasti kulkea.

Vielä Kööpenhaminan ilmastokokouksen aikaan ajateltiin yleisesti, että paras, mitä erityisesti suuret yritykset voivat tehdä, on pitäytyä lobbaamasta päättäjiä ja sopeutua päästövähennyksiin. Osin asiakkaiden osoittamien vaatimusten, osin yritysten omien ajattelumallien muutosten ja osin vastuullisuudesta saatujen myönteisten kokemusten vuoksi yritykset ovat kuitenkin ottaneet keskeisen roolin kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.

Kasvava joukko yrityksiä näkee, että asiakkaiden tarpeiden täyttämisen ja omistajille voiton tuottamisen lisäksi heidän on toimittava eettisten kriteerien mukaan ja kannettava oma vastuunsa niin yhteiskunnasta kuin koko maailmasta. Liiketoimintaa on harjoitettava kestävällä tavalla. Tämä näkyy myös rahastoissa, jotka sijoittavat ilmastonmuutoksen ongelmiin ratkaisuja etsiviin yrityksiin.

 

Seuraavassa osassa kerromme yksityiskohtaisemmin yritysten roolista ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa. Valotamme myös, miten politiikka vaikuttaa näihin vastuullisiin yrityksiin ja millaisia ne ovat sijoituskohteina.